Olen sukututkijan urallani tutkinut erityisen paljon itäsuomalaisten sukujen alkuvaiheita, sukujen syntyhistorioita. Toimeksiannon saadessani selvitän usein ensimmäisenä, onko sukua esiintynyt Savon vanhimmassa maakirjassa vuonna 1541 ja toisaalta löytyykö sukua parikymmentä vuotta myöhemmin laaditusta Savon verollepanomaakirjasta. Näistä dokumenteista löytyviä sukuja voidaan pitää ns. Savon vanhoina kantasukuina, joskin joukossa on pienempää ja suurempaa sukua.
Sukujen synty tarkoittaa käytännössä uuden sukunimen vakiintumista käyttöön. Vanhimmat savolaiset sukunimet ovat syntyneet kauan ennen asiakirjojen alkua, keskiajan hämärissä. Nimistötieteilijät ovat arvioineet vanhempien periytyvien sukunimien olevan noin 1200-1300-luvulta, joka täsmää myös omien tutkimusteni kanssa. Laajimpien sukujen levintä asiakirjojen alkaessa ja DNA-projektien tulokset viittaavat siihen, että jo 1200-luvulta voi olla periytyviä sukunimiä. Läheskään kaikki nimet eivät ole näin vanhoja, vaan keskiajalla vanhojen kantasukujen sisältä näyttää syntyneen lisänimien kautta uusia sukuja.
Savolaisessa ja laajemmin itäsuomalaisessa käsityksessä on ollut vahvana myytti muuttumattomista sukunimistä. Sukunimet olisivat ikään kuin kiveenhakattuja. Tämän vuoksi sukututkijana joutuu joskus myrskyn silmään esittäessään tutkimustulokset, että sukunimi ei olekaan aina ollut sama, eikä suvussa kulkenut perimätieto suvun alkujuurista pidä lainkaan paikkaansa. Suku on välillä ihmisille vahvasti tunneasia, jossa ei tieteellisiäkään perusteluja kuunnella, jos ne eivät vastaa toivottua ennakkokäsitystä.
Kovin usein kuitenkin paljastuu, että tutkittu suku on syntynyt nimenvaihdoksen kautta toisesta suvusta. Isälinjainen Y-DNA on tässä erinomainen varmistaja, koska sen avulla pääsemme vertailemaan muinaisten kantaisien sukulaisuutta, kunhan vain löydämme sukulinjoista suorat mieslinjaiset nykypäivän edustajat antamaan DNA-näytteensä.
Sukujen alkuvaiheiden selvittämisessä isälinjaisilla DNA-testeillä on keskeinen rooli. Asiakirjatutkimuksen tueksi tarvitaan DNA-testejä, jotta tutkimustulokset voidaan varmistaa ja mahdollisesti myös kumota vanhoja olettamuksia. Kun perimätieto kertoo vaikkapa, että suku on tullut Karjalasta 1500-luvulla, niin todellisuus voi olla, että juuret ovat syvällä Hämeen pelloilla. Suku, jonka alkujuuret on nimistötutkimuksen perusteella oletettu olevan Keski-Euroopassa, onkin paljasjalkainen ja ikiaikainen savolaissuku. Ratkaisut löytyvät lähes aina todennäköisemmin lähempää kuin kauempaa. Merta edemmäs ei sukututkimuksessakaan usein kannata lähteä kalaan.
Sukujen saloja riittää yhä selvitettäväksi. Monella sukuseurallakin suvun alkuvaiheet ja sukuhaarojen yhteydet ovat tarkemmin selvittämättä. Moni suuri ja pienempi suku ovat myös vailla sukuseuraa.
Mikä on sinun sukusi tarina? Haluaisitko tietää sen? Ota yhteyttä, niin suunnitellaan eteenpäin.
Ari Kolehmainen