Suomen Sukututkimusseuran vuosittain järjestämät sukututkimuspäivät olivat maaliskuussa 2022 tarkoitus järjestää Kuopiossa. Koronarajoitusten vuoksi tapahtuma siirtyi kuitenkin etäyhteydellä pidettäväksi.
Sain hyvissä ajoin kutsun ohjelman suunnittelemisen työryhmään. Kokemukseni savolaisten sukujen tutkimuksesta ja DNA-testien käytöstä niiden hyödyntäjänä ovat erittäin laajat, joten lähdin mielelläni työryhmään mukaan.
Sukutapahtuman teemana oli DNA-tiedon hyödyntäminen savolaisten sukujen tutkimuksessa. Suunnittelimme Riikka Piirosen ja Jouni Kakkosen kanssa aihepiirejä, jotka koimme olennaisimmiksi esiteltäviksi. Esitelmään valikoitui kahdeksan aihepiiriä, joista sain kaksi esitelmieni aiheeksi.
Ensimmäinen esitelmäni käsitteli Savon asutushistoriaa ja savolaisen uudisasutuksen leviämistä muihin maakuntiin. Esitelmän uutena näkökulmana oli isälinjainen DNA-tutkimuksen tuomat muutokset perinteiseen käsitykseen asutushistoriasta. Toiseksi aiheeksi valikoitui savolaisten sukunimien muutokset ja näiden todistaminen isälinjaisten DNA-testien avulla.
Molemmat aihepiirit olivat erittäin tuttuja ja olin käsitellyt niitä lukuisten tutkimusten yhteydessä. Lauantaina 12.3 aloitin tapahtuman ensimmäisellä esitelmällä savolaisen asutushistorian teemasta. Isälinjaiset DNA-tulokset ovat muuttaneet käsitystä Savon varhaisesta asutuksesta. Suurimpana muutoksena näyttää olevan se, että isälinjojen perusteella karjalaisvaikutus on selvästi nimistötutkimuksen perusteella tehtyjä oletuksia vähäisempää. Tämä tarkoittaa sitä, että useimmiten samat sukunimet Savossa ja Karjalassa eivät polveudu yhteisestä kantaisästä. Savon pysyvä asutus vaikuttaa myös olevan pääpiirteissään vanhempaa kuin on perinteisesti oletettu, sillä isälinjojen jälkeläislevinnät muuttuvat jo varhain rautakaudella savolaispainotteisiksi.
Toinen esitelmän ulottuvuus käsitteli Etelä-Savon rintamailta aluksi Pohjois-Savoon ja myöhemmin muihin maakuntiin levinnyttä savolaisasutusta. Satoisan kaskirukiin voimin savolaiset kaskenkaatajat levittäytyivät kohti uusia koskemattomia korpimaita. Isälinjan Y-kromosomin testit ovat auttaneet hahmottamaan savolaisen uudisasutusliikkeen asuttajasukujen lähtöalueita. Kun on testattu laajasti niin lähtöalueen kuin tuloalueen sukulinjoja, voidaan saada vastauksia kysymyksiin lähtöseudusta.
Sunnuntain esitelmässä toin esille kymmeniä tutkimuksissani vastaan tulleita savolaisten tai savolaisperäisten sukunimien vaihdoksia. Sukututkijoiden keskuudessakin on turhan vahvasti elänyt myytti savolaisten sukunimien pysyvyydestä. Asiakirjatutkimukseni sukujen alkuvaiheista yhdistettynä DNA-testeihin ovat tuoneet esille vahvasti sen, että sukunimet olivat 1500-1600-luvuilla vielä muotoutumisvaiheessa ja muuttuivat erilaisten lisänimien kautta yllättävän herkästi.
Esitelmät käsittelivät savolaisia sukuja savolaisten sukujen leviämistä muihin maakuntiin. Aineistoa on kertynyt laajasti myös Pohjois-Karjalasta, Kainuusta, pohjoisesta Keski-Suomesta ja Pohjois-Pohjanmaalta, joten näidenkin alueiden suvut ja niiden vaiheet ovat tulleet tutuiksi ja aihe olisi myöhemmin hyödynnettävissä laajemminkin.
Molemmat esitelmät ovat saaneet valtavasti myönteistä palautetta ja ne ovat katsottavissa Suomen Sukututkimusseuran jäsenille seuran videokirjastossa.
Ari Kolehmainen